Mitä jos ei olekkaan olemassa vastoinkäymisiä, vaan ne ovat naamioituneita enkeleitä? Mitä jos juuri ne enkelit ovat työntäneet minut jonkun aikaan sitten nurkkaan niin ”pahasti” että minun on ollut pakko nostaa kädet ilmaan ja todeta että on heidän vuoro johtaa? Tämä on minusta hyvin paljon mahdollista, eikä minusta mitenkään huono vaihtoehto,vaan todella helpottava oikeastaan, tajuata ettei tää elämä olekkaan vaan minun käsissäni. Sama tunne siitä että kyllä keksin ratkaisun vaikeisiin asioihin juuri sen takia,koska sellanen oikea tunne siitä mitä pitää tehdä tulee jostain. Näin kävi nimittäin jonkun aikaa sitten kun istuin yksin saunassa ja mietin mitä teen minulle todella tärkeän asian kanssa. Tunne tuli vaan yhtä-äkkiä että minun tulee tehdä se, koska jos teen sen en häviä mitään,mutta jos en tee kadun sitä luultavasti loppuelämäni.
Pääsykokeet olivat juuri tämä tärkeä ja vaika asia minulle, haluan lastenohjaajan paperit,mutta taloudellinen tilanne huolestutti minua jos pääsisin kouluun,miten pärjättäisiin. Sitten se tunne tuli,että kyllä pitäisi mennä kokeisiin, ja että kaikki kyllä järjestyisi. 🙂
ps: 1 päivä tätä kuuta tuli vuosi täyteen avoliittoa sitä virallista avoliittoa. Äsken kun juteltiin murusen kanssa niin todettiin ettei tämä olekkaan ollut mikään huono vaihtoehto,ei todellakaan. Tästä on hyvä jatkaa<3